Kun juhlapäivää vietetään,
taas korskeina mä miehet nään,
ja frakkirintamukset kiiltää
mitaleista väärällään.
Nyt trumpetit ja huilut soi,
ja herrat helyin karkeloi,
mut mieltä ajatus vain viiltää:
Mistä niitä saada voin?
On toisenlaisiakin kunniamerkkejä: arpia, jotka eivät roiku juhlapuvun rintapielessä. Ne oikeat mitalit näkyvät vain saunassa.
Kun sodasta mä arvet sain,
se on mun ainut kunniain.
Ei ole takissani nauhaa,
arvet vain on muistonain.
Kai jotkut soti paremmin,
kun saivat rahaa, mitalit.
Jäin paitsi kaikesta, mut rauhaa
vietän täällä minäkin.
Kun juhlat on juhlittu niin peltiprenikat voi heittää laatikon pohjalle odottamaan seuraavia bileitä, mutta näistä peevelin naarmuista en pääse mihinkään. Oikeat mitalit näkyvät vain saunassa.
Taas herrat kulkee helyineen,
he niitä suovat toisilleen,
ja ne kilvan niitä kiittää.
Mitä minä niillä teen?
En ole perään mitalin,
vaik jotain tein kai minäkin.
Sais kunnon eläkkeen, se riittää.
Siihen minä tyytyisin.