Tapasin sinut yhteisen ystävän kautta
Ullakolla vanhempieni talossa
Ja vaikken tuntenut sitä silloin
Pian minulle selvisi
Sinä olet juuret, jotka nukkuvat jalkojeni alla
Ja pitelevät maata paikallaan
Joka kerta kun hana aukee
Sanoja puhutaan
Vesi juoksee pois
Ja minä kuulen nimesi
Ei, mikään ei ole muuttunut
Oli tämä kirja, jonka luin ja rakastin
Tarina laivasta
Joka seilasi ympäri maailmaa ja sille selvisi
Ettei mitään muuta ole olemassa
Ulkopuolella hänen omien kahden purjeensa
Ja puisen kuoren
Ja mitä sisällä pidetään
Kaikki muu on varmasti ohimenevää
Me tarraudumme ja puristamme
Ja väittelemme mikä on todella pysyvää
Mutta kun tuuli alkaa kääntyä
Ei ole riidan aihetta
Minä laulan ja juon ja nukun lattioilla
Ja yritän lujaa olla ärsyyntymättä
Kaikista näistä ihmisistä, jotka huolehtivat minusta
Joten kun kärsin läpi jonkun kamalan vaiheen
Sinä silloin tällöin käyt mielessäni
Se on minun piiloutunut toivoni, että olet silti heidän joukossaan
No, oletko sinä?
Voi, sinä olet juuret, jotka nukkuvat jalkojeni alla
Ja pitelevät maata paikallaan
Joka kerta aukeaa verho
Auringonvalo valuu sisään
Elämä sulaa pois
Ja me jaamme nimen
Jossakin maalauksellisessa haudassa