Kun huhtikuussa Muumilaaksoon kuljen,
on varjonpuolen rinteet lumiset.
Ja reppu tyhjä, huolta vailla huomen.
Piilee hatun alla uudet sävelet.
Se uusi laulu kätkee odotusta
ja kaksi osaa kevätkaihoa.
Ja loput on vain hurmaa huumaavinta,
siitä että yksinään saa tarpoa.
Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.
Ei mikään täällä riko luonnonrauhaa.
Keitän illallista, vaivun aatoksiin.
Jostain kaukaa kevätkoski pauhaa
tuudittaen unten maihin rauhaisiin.
Ei kaikki säily ennallansa täällä,
monta mullistusta vielä nähdä saan.
Kun myrsky riehuu raivoisalla päällä,
kuuma tulivuoren tuhka peittää vaan.
Vaan äkkiä kun muistan Muumipeikon,
niin hiipii paha mieli sisimpään
ja tunnen sydämessä kurjan piston,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään,
pikkuraukka ehkä nääntyy ikävään.