Ajattelen vain yhtä asiaa kuin kultakala
Jumissa petrimaljassani
En voi hengittää enkä voi hymyillä
Tämän on parasta olla vaivan arvoista
Tunnen itseni turraksi suurimman osan ajasta
Mitä alemmas menen, sitä ylemmäs kiipeän
Ja tulen ihmettelemään miksi...
Minusta tuli synkkä vain loistaakseni
Etsimässä kultaista valoa
Oi, se on kohtuullinen uhraus
Pala, pala, pala kirkkaasti...
Luovu perheestä, luovu ystävistä
Sillä tavoin se alkoi, niin se päättyy
Pystyn avautumaan ja itkemään
Koska olen ollut hiljaa koko elämäni
Tunnen itseni turraksi suurimman osan ajasta
Mitä alemmas menen, sitä ylemmäs kiipeän
Ja tulen ihmettelemään miksi...
Minusta tuli synkkä vain loistaakseni
Etsimässä kultaista valoa
Oi, se on kohtuullinen uhraus
Pala, pala, pala kirkkaasti...
Pala, pala, pala kirkkaasti...
Oi, minusta tulee synkkä oi ja olen helvetissä
Tarvitsen ystävän, oi mutta en voi huutaa
Joo, olen kelvoton, kelvoton kaikille
Koska välitän vain ykkösenä olemisesta
Loistaakseni, etsimässä kultaista valoa...
Oi, se on kohtuullinen uhraus
Loistaakseni, etsimässä kultaista valoa...
Oi, se on kohtuullinen uhraus (uhraus...)
Tunnen itseni turraksi suurimman osan ajasta
Mitä alemmas menen, sitä ylemmäs kiipeän
Ja tulen ihmettelemään miksi...
Minusta tuli synkkä vain loistaakseni
Ja valaisen taivaan
Kirkkaimmin palavat tähdet
Putoavat niin nopeasti ja ohittavat sinut,
Yskivät kuin tyhjät sytyttimet
Tunnen itseni turraksi suurimman osan ajasta
Mitä alemmas menen, sitä ylemmäs kiipeän
Ja tulen ihmettelemään miksi...
Tulen synkäksi vain loistaakseni...
Ja valaisen taivaan
Kirkkaimmin palavat tähdet
Putoavat niin nopeasti ja ohittavat sinut,
Kipinöivät kuin tyhjät sytyttimet...