Nos joies répétitives [Finnish translation]

Oman annoksensa murhetta jokainen huoli nielee.

Siksi väki yksitoikkoisia ilonaiheitaan lämmittelee

vierellään taivaallisen lapsuutensa hapsia hivellen

ja tälle kerraten, että on vielä aikaista huutaminen.

Väki on opettanut hyvän kasvatuksen mukaisesti hymyilemään

huomion kääntämiseksi pois saastaisesta sukupuolielämästään,

mutta on unohtanut kuitenkin näyttää, miten homma hoidetaan,

rakkaus kohdataan ja rakkauden kohteelle osoitetaan, että tätä pystyy miellyttämään.

Kun niitä epäilyjä tulee,

iskee häpeä uudelleen,

yksitoikkoiset ilonaiheet

tahtoo mieltä rauhoittaa.

Pistelee nyt silmiensä sottaamiseksi mustaa väriä, sinistä väriä

luulotellakseen, vaikka väärä luulo onkin, että voi tänä päivänä

paremmin. Kaveriporukalla juo ja syö puhuakseen menneistä

sekä tulevista tavoistaan, vertaillakseen yksinäistä elämäänsä.

Sitä, mitä on vielä elettävänään, nenässä puhaltelee

ja olevansa humalassa onnellinen kaikille kailottelee

yrittäessään vaientaa kaikkea, mikä vaan muistuttaa

siitä, että elää jo myöhäisen kapinoitsijan kulta-aikaa.

Kun niitä epäilyjä tulee,

iskee häpeä uudelleen,

yksitoikkoiset ilonaiheet

tahtoo mieltä rauhoittaa.

Suutelee nyt vuoron perään poikia ja tyttöjä,

sillä siitähän tässä jokainen välittää,

että näkee säihkyviä silmiä,

mutta sen viimeisen päivän päähän jatkuvan

oman rakkauden löytymistä toivoo salaa.

Konttailee nyt suosiolla katse onttona ja suu alttiina

oksentamaan pois taas nieleskeltyjä helliä tunteitaan.

Sitä täydellistä kertaa ajattelee, jolloin kaikki tuli pilattua

lipsauttamalla ”minä rakastan sinua” väärään paikkaan.

Kun niitä epäilyjä tulee,

iskee häpeä uudelleen,

yksitoikkoiset ilonaiheet

tahtoo mieltä rauhoittaa.

Kun niitä epäilyjä tulee,

iskee häpeä uudelleen,

yksitoikkoiset ilonaiheet

tahtoo mieltä rauhoittaa.