Ruislinnun laulu korvissani,
Tähkäpäiden päällä täysi kuu;
Kesä-yön on onni omanani,
Kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
Mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
Puunto pilven, johon päivä hukkuu,
Siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
Tuoksut vanamon ja varjot veen;
Niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
Sydämeni suuri hiljaisuus,
Uskontoni, soipa säveleinä,
Tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
Onpa kädessäni onnen kulta;
Pienentyy mun ympär' elon piiri;
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
Edessäni hämäräinen tie,
Tuntemattomahan tupaan vie.
En ma enää aja virvatulta,
Onpa kädessäni onnen kulta;
Pienentyy mun ympär' elon piiri;
Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
Edessäni hämäräinen tie,
Tuntemattomahan tupaan vie.