Ruuhka-aikaan yllättäin tutut kasvot näin
vierekkäin me kouluvuodet kuljettiin
kunnes kannet pulpetin mielin hehkuvin
suljettiin tavoitteeseen
sinäkään päässyt et sen nään
Niin käy haaveiden
ne harva tavoittaa vain saa
pian ne kuin
lehdet kuihtuneet
on varisseet
niin käy haaveiden
ne harva tavoittaa vain saa
huomaat pian
niiden nuoruuden
pois huvenneen
Liikuit varmoin askelin puhein mittavin
siltikin näin kaiken alta tyhjyyden
kaatuneiden unelmain pintakiiltoon vain
peitit sen, mittapuku kätke ei
mitä nuoruus vei
Niin käy haaveiden
ne harva tavoittaa vain saa
pian ne kuin
lehdet kuihtuneet
on varisseet
niin käy haaveiden
ne harva tavoittaa vain saa
huomaat pian
niiden nuoruuden
pois huvenneen