Tunne tämä karkea iho.
Suuri kylmyys sielussa
jopa kyyneleen on vaikeaa tippua alas.
Liian monta odotusta kulman takana
iloja, jotka eivät kuulu sinulle.
Tämä sovittamaton aika pelaa sinua vastaan.
Näin se siis loppuu
ikkunoihin nauliintuneina me
melankoliset katselijat
mahdottoman onnen.
Niin monta siirrettyä matkaa ja, kyllä
matkalaukut ovat olleet tyhjiä ikuisuuden.
Kipu, josta et tiedä, mitä se on
vain se ei koskaan hylkää
oi, ei koskaan.
Se pahoinvointi on pakopaikka
kasvussasi on liian paljon kiirettä
ihmeitä ei enää tapahdu
ei enää nykyään.
Älä kiinnitä huomiota noihin nukkeihin
älä koske noihin pillereihin.
Tuolla nunnalla on hyvä luonne
hän tietää, mitä tehdä sielujen kanssa.
Antaisin sinulle silmäni nähdäksesi sen, mitä et näe.
Energian, ilon saadakseni sinut vielä hymyilemään.
Sanoakseni kyllä, aina kyllä, ja yrittääkseni saada sinut lentämään
minne haluatkaan, minkä tiedätkään, ilman tuota sydämesi taakkaa.
Peittääkseni pilvet ja sen talven, joka tekee sinulle pahaa.
Parantaakseni haavasi ja sitten antaakseni hampaita syödäksesi.
Ja sitten nähdäkseni sinun nauravan ja uudelleen juoksevan.
Unohda ne, jotka unohtivat
hajamielisesti erään kukan, erään sunnuntain.
Ja sitten hiljaisuus, ja sitten hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Puutarhoissa, joita kukaan ei tiedä
hyödyttömyys hengittää.
On kunnioitusta, suurta puhtautta.
Se on melkein hulluutta.
Et tiedäkään, kuinka mukavaa on pidellä sinua
löytää sinut täältä ja puolustaa sinua
ja pukea ja kammata sinut, kyllä.
Ja kuiskata sinulle: "älä luovuta".
Puutarhoissa, joita kukaan ei tiedä
kuinka monta elämää tänne vetäytyykään
vain vaivaisia, vähäverisiä.
Emme ole mitään ilman unelmia.
Kannettele heitä, auta heitä, pyydän, älä anna heidän pudota.
Laihoja, heikkoja, älä kiellä heiltä rakkauttasi.
Tähtiä, jotka nyt ovat vaiti, mutta antavat merkityksen tuolle taivaalle.
Ihmiset eivät loista, jos he eivät ole tähtiä kuten he.
Kädet, jotka nyt tärisevät tuulen puhaltaessa kovempaa
Älä anna heidän, älä nyt, löytää kuolemaa.
Olemme kyvyttömiä olemalla joskus antamatta vaikka omistaisimmekin.
Unohda, ne jotka unohtivat
hajamielisesti erään kukan, erään sunnuntain.
Ja sitten hiljaisuus, ja sitten hiljaisuus.
Hiljaisuus.