Ne varsin valehtelevat,
tuiki tyhjeä panevat,
jotka soittoa sanovat,
arvelevat kanteletta
Jumalan kuvoamaksi,
hauin suuren hartioista,
veen koiran koukkuluista;
soitto on suruista tehty.
Koppa päivistä kovista,
emäpuu ikipoloista,
kielet kiusoista kerätty,
naulat muista vastuksista.
Ne varsin valehtelevat,
tuiki tyhjeä panevat.
Sentä ei soita kanteleni,
ei iloitse ensinkänä,
soitto ei soita suosioksi,
laske ei laatuista iloa,
kun on huolista kuvattu,
murehista muovaeltu.