Muumipeikko ystävineen tuntee luonnon kielen,
hän hassuttelee koppiaisten kanssa, syö sienen.
Kun tuulten ja aaltojen pauhina soi,
hän mielessä mietteitä niiden puntaroi.
Hän vesikummitusten kanssa pakisemaan läksi,
sai lohikäärmepeikon lemmenkipeäksi.
Ei suuri käärme häntä kammoksumaan saa,
hän jymäyttää muurahaisleijonaa.
Muumi maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.
On Muumitalon perhekunta leppoisalla päällä.
Se luontoa kunnioittaa säällä kuin säällä.
Jos muumien kielestä selvän jo saan,
on portit auki vapauden maailmaan.
Ei mielikuvituksen lento tunne rajamaata.
Ei Muumilaakson vieras pitkästyä saata.
Kun sankarimme sänkyyn kömpii, iltapalan syö,
niin kurkkii ikkunasta kuu ja tähtinen yö.
Muumi maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.
Muumit maailmassaan
ei murheita muista mustiakaan.
Huolet huominen vie,
on semmoinen muumien touhukas tie.