Niin monta tietä löytyy, ne kulkis mielellään
ja monta vilijonkkaa mä niillä teillä nään.
On monta seikkaa, joita on vaikee ymmärtää.
On suurta, on niin pientä, ne tietämättä jää.
On mustaa taikka valkeaa,
on meitä monta kulkijaa.
On kieltävää, on myöntävää
ja vielä jää.
Oon Muumipeikko pieni vain
ja liian suuren maailman mä sain.
Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.