Eräänä elokuun iltana
kun enää on vähän valoa
vesi rannassa varoen nuolee
kallion lämmintä pintaa
silloin minussa suru kuolee
ilo äkisti koskettaa rintaa
ja mustarastas laulaa
kuin tuntisi kaiken sen
mitä itkin pitkin illoin
mitä vieläkin muistelen
eräänä elokuun iltana
kun taivas on tähtien peitossa
meri kuiskailee kalliot uneen
öisestä tuoksusta juovun
muistan kaiken tapahtuneen
mutta surusta suuresta luovun
ja mustarastas laulaa
kuin tuntisi kaiken sen
mitä itkin pitkin illoin
mitä vieläkin muistelen
kun mustarastas laulaa
se kipu ei tunnukaan
vaan se nousee tuulten mukaan
ja päästää sydämeni otteestaan
silloin minussa suru kuolee
ilo äkisti koskettaa rintaa
muistan kaiken tapahtuneen
mutta surusta luovun
ja mustarastas laulaa
kuin tuntisi kaiken sen
mitä itkin pitkin illoin
mitä vieläkin muistelen
kun mustarastas laulaa
se kipu tunnukaan
vaan se nousee tuulten mukaan
ja päästää sydämeni otteestaan