Hän laulaa pehmeästi pimeässä
Surun runoa yön pimeydessä
Unelmien maassa asuu se
Joka omistaa hänen sydämensä[1]
Hän tuijottaa pimeään yöhön
Hän muistaa ajan, jolloin kaikki oli kirkasta
Onko hän* poissa, oliko se totta
Että rakkaus valloittaa kaiken[2]
Ja myöhemmin, auringon herätessä he yhdistyvät jälleen
Nuo kaksi sielua, jotka kerran olivat erossa, kiitos rakkaudelle
Muista minut aamun saapuessa
Kun pimeys on viimein poissa
Olemme yhdessä eikä mikään muuta sitä
Ja minä uskon päivän nousevan jälleen
Hän muistaa kun kuunvalon alla
He tapasivat viimeisen kerran[3]
Hän unelmoi hänestä päivin öin[4]
Että hän tulee pian takaisin hänen luokseen[5]
Ja myöhemmin, auringon herätessä he yhdistyvät jälleen
Nuo kaksi sielua, jotka kerran olivat erossa, kiitos rakkaudelle
Muista minut aamun saapuessa
Kun pimeys on viimein poissa
Olemme yhdessä eikä mikään muuta sitä
Ja minä uskon päivän nousevan jälleen
Muista minut aamun saapuessa
Kun pimeys on viimein poissa
Olemme yhdessä eikä mikään muuta sitä
Ja minä uskon päivän nousevan jälleen
Koska minä uskon päivän nousevan jälleen
Kyllä, minä uskon päivän nousevan jälleen