Mundu eftir mér [Never Forget] [Finnish translation]

Hän laulaa pehmeästi pimeässä

Surun runoa yön pimeydessä

Unelmien maassa asuu se

Joka omistaa hänen sydämensä[1]

Hän tuijottaa pimeään yöhön

Hän muistaa ajan, jolloin kaikki oli kirkasta

Onko hän* poissa, oliko se totta

Että rakkaus valloittaa kaiken[2]

Ja myöhemmin, auringon herätessä he yhdistyvät jälleen

Nuo kaksi sielua, jotka kerran olivat erossa, kiitos rakkaudelle

Muista minut aamun saapuessa

Kun pimeys on viimein poissa

Olemme yhdessä eikä mikään muuta sitä

Ja minä uskon päivän nousevan jälleen

Hän muistaa kun kuunvalon alla

He tapasivat viimeisen kerran[3]

Hän unelmoi hänestä päivin öin[4]

Että hän tulee pian takaisin hänen luokseen[5]

Ja myöhemmin, auringon herätessä he yhdistyvät jälleen

Nuo kaksi sielua, jotka kerran olivat erossa, kiitos rakkaudelle

Muista minut aamun saapuessa

Kun pimeys on viimein poissa

Olemme yhdessä eikä mikään muuta sitä

Ja minä uskon päivän nousevan jälleen

Muista minut aamun saapuessa

Kun pimeys on viimein poissa

Olemme yhdessä eikä mikään muuta sitä

Ja minä uskon päivän nousevan jälleen

Koska minä uskon päivän nousevan jälleen

Kyllä, minä uskon päivän nousevan jälleen