Kaukana yli Sumuvuorten kylmien
Tyrmiin syviin ja luoliin vanhoihin
Meidän on poistuttava ennen aamunkoita
Etsimään kalpeaa lumottua kultaa
Kääpiöt muinoin mahtavia loitsuja tekivät
Samalla kun vasarat löivät kuin soivat kellot
Paikoissa syvissä, joissa pimeät olennot nukkuvat,
Ontoissa saleissa alla tuntureiden
Muinaiselle kuninkaalle ja haltiaherralle
Oli monta loistavaa kultaista kätköä
Ne muotoilivat ja väänsivät ja valon sieppasivat
Kätkettäväksi miekan kahvan jalokiviin
Hopeisiin kaulakoruihin he sitoivat
Kukoistavat tähdet, kruunuihin ripustivat
Lohikäärmeen tulta, kieroon nuoraan
Sekoittivat valon kuun ja auringon
Kaukana yli Sumuvuorten
Tyrmiin syviin ja luoliin vanhoihin
Meidän on poistuttava ennen aamunkoita
Vaatiaksemme kauan sitten unohdetun kultamme
Pikarit he itselleet kaiversivat
Ja harput kultaiset; missä ei yksikään ihminen tutki
He makasivat pitkällään, ja monta laulua
Lauluettiin, joita eivät ihmiset eivätkä haltiat kuulleet
Männyt korkeuksissa pauhasivat
Tuuli yössä ulisi
Tuli oli punaista; se leimuten levisi
Puut kuin soihtuja valolla roihuten
Soivat kellot laaksossa
Ja ihmiset ylös kalpein kasvoin katsoivat;
Lohikäärmeen raivo hurjempi kuin tuli
Madalsi heidän torninsa ja talot hauraat
Vuori alla kuun savusi
Kääpiöt he tuhon kulun kuulivat
Pakenivat saleihinsa hiljeneviin
Tämän juurella, alla kuun
Kaukana yli Sumuvuorten synkkien
Tyrmiin syviin ja luoliin vanhoihin
Meidän on poistuttava ennen aamunkoita
Voittaaksemme harppumme ja kultamme häneltä!