Ja näin, kun katseen luo nyt taaksepäin on kuva toinen.
Ja näin, jos aika suo, sen paikalleen mä panna voinen.
Kun sain mä elämän, niin läpi sen mä omin päin vein.
Nyt oon vain iloinen kun tieni näin tein.
Mä käy en katumaan, jos tartuinkin mä neuvoon väärään.
Kun tien taas oikeaan mä löytää sain, nyt suunnan määrään.
Ja näin kun katselen, mä tieni tään nyt minne päin vein.
Mä oon vain iloinen, kun kaiken näin tein.
Myös aikanaan sen tunnustan, mä maistoin vain maun hunajan.
Mä ahnehdin mut kuitenkin taas teostain mä vastasin.
Nyt pystypäin oon varma näin, tein viimein oikein.
Mä sain ja menetin ja rakastin ja vihaa kannoin.
Ja sen kun oivalsin, mä elää sain, jos elää annoin.
Nyt voin vain naurahtaa, kun joskus tien mä puuta päin vein,
ja oon vain iloinen kun kaiken näin tein.
Kun elää mies näin omillaan, myös vastuuseen hän käy sanoistaan.
Ja sydäntäin on teot nää, kun aika on, ne jälkeen jää,
ja jokainen voi nähdä sen, mä teinkö oiken.
Ja jokainen voi nähdä sen, mä teinkö oiken.