Sorahtaa laulu ja pakenee täältä
sen itkun kuulen viiman meren aavain sanoiks muuttaneen
Kirkot, temppelit'sille rakensin
petin, kärsin, valhein itseltäni suojelin
Oikeinko rakastin vai kuten lauluissa
korvaten herkkyyttä voimalla, tahdolla
Hiljaisuutta kieleksi luulin
kaiken kuulin muka aina ihan sanomattakin
Etsin suuntaa suunnatonta
ikuisuuden meren rantaan hiekan päälle talon rakensin
Minne paha haudattiin
sinne minut haudatkaa
Älä mene - nyt kun se tuntuu
pahemmalta - kuin kuolla kesken
painajaisen - jossa ei oo
mitään hyvää - tehnyt kellekään
Nyt taivas hehkuu tulta hautoen
vesi raskas loiskii syvänteiden päällä pronssinen
Ilma tuoksuin syksyn aavistaa
lento pääskyn muistaa talven tuulet paeten
Elämän henkäyksen takana aukeaa
loputon pelko; se laulajaa ajaa
Minne paha haudattiin
sinne minut haudatkaa