No nyt kun kuljit läpi herran huoneen,
sä näitkö siellä yhtään jumala-aa.
Ja mitä oppi-isät tuntui juoneen,
kun kärsi ehtoollista humala-aa.
On siellä muumioiden vuosikerta,
joilla sädekehä päätä kiristää.
Ja vaikka hartain mielin joitkin verta,
ei sieluas' se voinut piristää.
[soolo]
Ne veivät sinut pyhään labyrinttiin,
ja lupasivat onnen taivaisen.
Ne aarteitansa kokosivat vinttiin,
taa kirjurinsa ilmavaivaisen.
Sait raamatusta jäsenkirja tiedon,
ja loitsut kaikki opit hokemaan.
Ne järjestivät herätyksen miedon,
vaan itse et sitä päässyt kokemaan.
[soolo]
On kiirastuleen monet ehkä kuolleet.
Sä tulit pois ja opit toki sen,
on luita vain jo kauan tuulet nuolleet,
mitä muuta sait kuin nenän nokisen.
Yli virran uit ja lensit pois niin lujaa.
Sen taisitkin sä vihdoin käsittä-ää,
ei vapahtajaa, ei vaan vapautujaa,
ei pyhittää vaan elää elämää.