Faija silloin pojan siittää,
Kun ehtii kiireiltään.
Mutsi kädet yhteen liittää
Ja siunaa itseään.
Pappi kastaa, luoja kiittää
Kun suurmiehen kastaa sai.
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Ja sitten faija delaa,
Kun ehtii kiireiltään.
Mutsi papereita selaa
Ja siunaa itseään.
Väärennetyin kortein pelaa
Yhteiskunta pelaa vain.
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Minä ensimmäisen naisen
Saa sänkyyn siirtymään.
Menee poikuus, Pirjo sai sen
Ja siunaa itseään.
Siemensyöksyn ennen aikaisen
Saa minä, tsaijaijai.
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Sanoo Roland: "Itseenne menkää".
Minä yllä ei diplomiin.
Ja saksalaista kenkää
Saa minä ahteriin.
Jää vuosi vielä kenkää.
Minä sanoo vain bye-bye.
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Minä sekoo rock & rolliin
Ensilevyn levyttää.
Mutta ennen pitkään molliin
Minän touhuun soimaan jäi.
Nainen sekoo toiseen kolliin.
Sanoo: "Olla miksi, hi!"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Minä kelaa sukupuunsa
Sata vuotta taaksepäin.
Auki lopsahtaakin suunsa
Syy se on sukuäpäräin.
Ja sotilaat saa panopuunsa
Ne ahkerasti nai.
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Minä leveästi vääntää
Savolaista murrettaan.
Kaiken nurinniskoin kääntää
Ja lausuu komppiaan.
Joskus tyylikkäästi ääntää:
"Oh me, Oh me, oh my"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Onhan siellä Rebeccakin
Joka soittaa yhtenään.
Tulee käymään, riisuu takin
Ja siunaa itseään.
Minä hylkää hyvän nakin.
Kysyy Rebeccka: "But why?"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Minästä kun tehdään isää
Lapsi pitää äidistään.
Äiti suuhun tällää nisää
Ja siunaa itseään.
Minä tahtoo jotain lisää.
Äiti toteaa vain "Ai?"
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Mutta tyttäressään jatkaa
Minä uuteen elämään.
Eipä auta, pakko jatkaa
Ja siunata itseään.
Se on tyylikästä matkaa
Todisti myös Joe & Bly.
Minä muistaa, oli silloinkin sunnuntai.
Minä kuuntele ei jaska
Kun ei pysty ymmärtään
Ohtioista hevonpaskaa
Minä siunaa itseään.
Minä kultahiekkaa, vaskaa
Ehkä löytää, tottakai.
Minä tietää, se päivä on sunnuntai.