Oon täällä taas on ikävä sua,
koskaan en voi tähän sopeutua,
tiedä en, ajatteletko mua ensinkään.
On elämä taas yhtä rimpuilua,
luen hotellista rietasta julkaisua,
olen mies joka rakastaa itseä-ä-ä-ään.
Vaikka bandi on hieno ja yleisö jees,
silti vain kaipaan sun kupeesees,
mutta miksi et vastaa puhelimees vieläkään.
Oonko vain sinun tumpattu savukkees,
jota ei poltettu loppuun ees,
olen mies joka rakastaa itseä-ä-ä-ään.
Tulen unesta aamuun kalpeaan,
mutta silmiä tuskin auki saan,
tässä vaiheessa laske ei aamujaan yksikään.
Itkun kurkusta kahviin saan liukenemaan,
poista surua ei surunpoistajakaan,
olen mies joka rakastaa itseä-ä-ä-ään.
Eiko rakastaa voi mua ainutkaan,
vai onko niin etten ketään pysty rakastamaan,
olen mies joka rakastaa itseä-ä-ä-ään.