Meri laulua kantaa
kohti kaukaista rantaa
johon aallokko vaipuu
Jäljet hiekassa hohtaa
ja ne rannalle johtaa
sinne vienyt on kaipuu
Ilta aavoille päilyy
usko oottavan häilyy
ei näy saapuvan laivaa
Päivä mailleen siirtyy
hahmo yöhön vain piirtyy
suru suunnaton vaivaa
Meren pauhaavan äänen
yksin rannalle jäänen
itku haikea hukkuu
Kajo aamun on harmaa
nyt on ainakin varmaa
rakas aalloissa nukkuu
Enää saavu hän ei