Melankolia lyrics

Miten vihaankaan puhetta, sanoja,

Vihaankaan kirjoittamista.

Kävelen vain kehää tyhjässä talossani.

Ajatukset pelkkiä houreita,

Toiveet kuin aamuinen seitti.

Koko elämänaika tuhkaa ja sumua.

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat

Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta.

Omiin synkkiin linnoihinsa vallitusten taa

Pelokkaammat piilee hautomaan haamujaan.

refrain:

Maailmako painajainen, josta ei voi herätä?

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?

refrain2:

Aika kulkee, kellot laukkaa,

Monta raukkaa hauta haukkaa.

Ennen iltaa siis kulje siltaa,

Mut varo murhamiesten kiltaa.

Varo liittymästä heihin,

Jotka usko eivät enää mihinkään.

Tahto tuhoutua lienee eräs sielun loimilanka,

Toinen vallanhalu yli piirin tunnetun.

Taistelu on kahden sanan välin mittainen.

Kyllä vaiko ei - kas, siinä pulma.

refrain

refrain2

refrain2