Kun mä syvyyksiin vajoon,
otan sinutkin mukaan,
tartu kädestä kii.
Vesi mustana velloo,
eikä rannalla kukaan
huomaa uppoavii.
Tuu mukaani, sun kanssas meen
mä täältä paikkaan varjoiseen,
sinne missä sielut asustaa.
Matkalla manalaan
ja kun oon siellä käynyt, viisastun
ja palaan tänne, uskokaa.
Matkalla manalaan
haen valtakunnasta kuolleiden
sen mikä kaiken mullistaa.
Ihmiskunta nyt itkee,
kahta sanaa se kaipaa,
jotka manalta saa.
Lähdetään, älä pelkää
meillä ei ole aikaa
enempää odottaa.
En kutsu sua kuolemaan,
vaan viisautta hakemaan,
mukanani kulje rajan taa.
Matkalla manalaan
ja kun oon siellä käynyt, viisastun
ja palaan tänne, uskokaa.
Matkalla manalaan
haen valtakunnasta kuolleiden
sen mikä kaiken mullistaa.
Täytyy rakastaa
Täytyy rakastaa
Täytyy rakastaa
Täytyy rakastaa
Täytyy rakastaa