Suomessa olen minä syntynyt
tuolla kauniissa Karjalassa,
sinisen järven rannalla
siellä torpassa matalassa.
Matalan torpan hiilloksella
käsiäni lämmittelin,
matalan torpan nättiä tyttöä
omakseni ajattelin.
Matalan torpan vainioita
tulin minä tallanneeksi,
matalan torpan nättiä tyttöä
tulin minä narranneeksi.
Ei mistään saa niin kirkasta vettä
kuin metsän lähtehestä,
Ei mistään saa niin rakasta heilaa
kuin toisen tähtehestä.
Aseman kello löi kaksi kertaa,
silloin se juna vislas.
Silloin se hulivili hummeripoika
sen torpan tytön kihlas.
Aseman kello löi kolme kertaa,
silloin se juna lähti.
Silloin se hulivili hummeripoika
sen torpan tytön jätti.
Heilani minulle aseman sillalla
Pienen kirjeen pisti.
Liekö sille raukalle ikävä tullut,
kun vienolla äänella itki.