Maria nella bottega d’un falegname [Finnish translation]

Maria:

Puuseppä, miksi vasarasi

noin paukkuu?

Miksi höyläsi laudalla

noin suihkaa?

Kainalosauvojako teet

sille, joka lähti sotaan

ja Nubiasta käsillään

palasi kotiin?

Puuseppä:

Vasarani ei pauku

eikä höyläni suihkaa

veistääkseni uusia jalkoja

niille, jotkan uhrasivat itsensä taistelulle,

vaan kolmea ristiä, kahta niille,

jotka karkasivat rintamalta varastaakseen

kalleimman hänen puolestaan, joka opetti

karkaamaan rintamalta.

Ihmisjoukko:

Uinuvissa unissa

tämän kaupungin

pamppailee vasaran sydän.

Milloin se loppuu?

Puuseppä, montako iskua

vielä tähän puuhun,

paljonko höyläsi

vielä sitä leikkaa?

Maria:

Näistä haavoista, näistä vammoista,

jotka olet puuhun tehnyt,

puuseppä, näistä viilloista

puuttuu enää veri,

jotta ne voisivat kertoa,

omilla äänillään,

keiden kasvot ovat kalpeneva

ristiesi yllä.

Puuseppä:

Näitä puita, jotka he ovat tuoneet,

jotta hielläni

muuttaisin ne kuvaksi

kolminkertaisesta tuskasta,

ovat Dumachuksen ja Tituksen

kyyneleet kostuttava,

ja se suurin, jota katsot,

on ottava syliinsä sinun poikasi.

Ihmisjoukko:

Kaduilta, jotka vievät vuorille

kuuluu sinun vasarasi pauke,

ja jokainen laakso Jordanin maassa

oppii erottamaan höyläsi suihkeen.

Jotkut tuskansa vallassa

liikehtivät rauhattomasti,

toiset odottavat antaakseen

janoaville juotavaksi etikkamaljan