Öitä,
päiviä,
hiljaisia hetkiä
ei ole
on vain taakka,
jonka paino
alkaa olla liikaa
Kalmamäen alta kaivan
aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta
elämän kehässä
selittämätöntä kiihkoa,
toivoa, halua
Maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
mania
Polkuja,
joita voisin kulkea
on liikaa,
en muista
mistä olen tulossa,
minne menossa
Ja joskus pääni sisällä
naksahtaa jotain, ja minä muistan
rivitaloasunnon,
vaimon, koiran ja lauantai-illat!