Kuulen suden, ketun ja lumikon
Kuulen suden ja ketun laulavan
Kuulen suden, ketun ja lumikon
Kuulen suden ja ketun laulavan
Ja täs tulee pikkukammareiden harrastelijat, bretonit niin leijat
Lättyjen rääpijät, räsikäleiden safkaajat
Uhmattuaan vallan kaleereita* ja myrskyjä
Katsohan nyt nuorten kelttisotureitten ilmettä
Siinä on susi, kettu, tokihan lumikko on
Täydellinen itsekritiikki vaikka varsin moitteeton
Ei vastenmielistä aatosta, se juhlimista varten on
Näin Manau etenee ilman, että sitä ottaa aivoon
{kertosäe}:
Kuulen suden, ketun ja lumikon
Kuulen suden ja ketun laulavan
Kuulen suden, ketun ja lumikon
Kuulen suden ja ketun laulavan
Manau on tulossa, jengi, ja kun Manau on tulossa, jengi
Siinä vaiheessa täytyy nostaa kädet pystyyn.
Manau on tulossa, jengi, ja kun Manau on tulossa, jengi
Siinä vaiheessa täytyy nostaa kädet pystyyn.
Rauhassa saavun, asettaudun, ei sitten yhtään klausuulia.
Tässä heimolaistahdissa tahdon laittaa proosia.
Tunnet ketun, jätkä, tunnet lumikon
Minähän pidän tämän puhetuokion, se susi selvästikin oon
Sehän on helppoa haukkua, minun laitani on näin
Mikkihän on minulla, minähän tässä kirjoitan
Älkää huoliko, kaverit, teitä kohtaan pysyn kyllä ystävällisenä
En unohda sitä, että Manau on myös mielentila
{kertosäe}
Kuulen suden, ketun ja lumikon, jätkä
Kuulen suden ja ketun haukkuvan
Jos et ymmärrä, valitan, en aio selittää aina vaan.
Toinen aste mielissämme jo saavutettuna
Selvästikin ja vaikka olen leija, nyt toistan itseäni
Olenpa tosiaan hölmö, mun on pakko lopettaa,
Liikaa itseäni tähdeksi luultuani minusta on tullut trumpetti
Kertokaapa silti, kuka ihmeessä se lumikko on?
{kertosäe x4}