Sun kätes rakensi tän maan, ei niillä ehtinyt taputella olalle
Selkä kaarella sä teit pitkät päivät tehtaalla, kunnes sekin suljettiin
Mä teen kaiken kuten sä - onnistumisetkin - vielä virheet voitolla
En ollut äidin poika, musta kasvaa vielä, maailman selkärenkaisin mies
Taipuu tarvittaessa, muttei koskaan katkea
Meidät ylemmäs nostaa, eikä koskaan luovuta
Niin kauan kuin elämä kantaa, mun maailman selkärankaa
En ollut vaikee tapaus, varhain suljin suuni, enkä unelmoinut
Mä nostan pojan polvelle, näytän sille ihmeet. Toivin, et pysyy järjissään
Onni mahtuu pieneen, se arjen raadannassa on – vartin kahvitauossaa
Tän verran tiedä, poika. Susta kasvaa vielä, maailman selkärenkaisin mies
Taipuu tarvittaessa, muttei koskaan katkea
Meidät ylemmäs nostaa, eikä koskaan luovuta
Niin kauan kuin elämä kantaa, mun maailman selkärankaa
Taivun tarvittaessa, mutten koskaan katkea
Heidät nostan ylemmäs, eikä koskaan luovuta
Taivun tarvittaessa, mutten koskaan katkea
Oon maailman selkäranka