Putoat kädettömänä jalkoihini
matkallasi tuntemattomaan maahan
ja kun sairautesi on vienyt sinut
nimeän jonkin kadun mukaasi
Otan esiin kameramme,
otan vielä yhden kuvan
jossa hymyilet ja makaat paikallasi
Se vaikuttaa niin yksinkertaiselta
vaikka se onkin niin käsittämättömän vaikeaa
Joo, se vaikuttaa niin yksinkertaiselta
mutta mikään tässä maailmassa
ei koskaan ollutkaan helppoa ymmärtää
Omaksuin roolin, kun sairastuit
roolin, joka vaati paksumpaa nahkaa
voimavarastoni alkavat käydä vähiin
kuten uskoni jumalaan joka puuttuu asioihin
Suuressa sydämessäsi lyönnit muuttuvat pieniksi
ja kosket poskeani, jolloin ymmärrän
että lähtöösi on vain tunteja
Viisi askelta taakse, kaksi eteen
jollain tapaa tämä muistuttaa tanssia
ja unessa pidät kädestäni kiinni
Se vaikuttaa niin yksinkertaiselta
vaikka se onkin niin käsittämättömän vaikeaa
Ihmisten ihmisille tekemässä maailmassa
jossa millään ei ole arvoa
paitsi muistolla siitä, mikä oli meidän