Tyttö näki sillalta kuinka mustaa
Vesi oli alhaalla jossakin
Äiti kysyi: ”Miksi tuo runoja rustaa?
Lapsi on kai päästänsä sekaisin.”
Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen
Villinä soi huokaus kaupungin
Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?
Vesi oli mustaa kuin aikakin
Ja vesi oli mustaa
Äiti kulki mustissaan
Ja pappikin sai kahvia juodakseen
Ja isä oli kännissä, kuinkas muutenkaan?
Joku kantoi kukkia eteiseen
Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin
Toisilla vaan pienempi palkka on
Isä lähti viis vuotta sitten Ruotsiin
Äiti oli silloin jo onneton
Minä panin ikkunaan pahvisuojan
Että edes jossakin lämmin ois
Radiossa laulettiin ”Kiitos Luojan!”
Sunnuntaina äitikin nukkui pois
Ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä, näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen
Ja isä meni Ruotsiin, äiti lensi taivaaseen
Ja pappi sai taas kahvia juodakseen
Ja veli oli kännissä, näin sen itkeneen
Lumi teki enkelin eteiseen