Tuo lokki mi vapaana ylhäällä liitää,
Kun hohtavi aallot ja koittavi koi
On rinnassa nuoruus ja laajaa sen lento,
Saa aurinko siivet sen kimmeltämään
Saa aurinko siivet sen kimmeltämään
Vaan kumahdus kuuluu, ei lokkia enää,
Se valittain vaipuvi kaislistohon
Mies vieras sen leikiten haavoitti rintaa,
Ja unohti uhrinsa haavoitetun
On elämä kerran kuin valkoinen lokki,
Myös uneksi rannalla hiljaisen veen
Miks pettyä täytyy, miks loppua lento,
Mink' ihminen onnestaan uskonut on
Mink' ihminen onnestaan uskonut on