Hän matkustaa irti maasta
Nurmi ja puut kiittävät, kun hän nukahtaa
Itse löysin turkiskenkänsä1
Ja juoksen häntä takaa
Kylmillä kaduilla varhain
Varro, varro mua
Tuskin edes tunnetaan
Mut näin niin usein öinäni susta unta
Varro, älä mee
Lue silmistäni, kuningatar
On rakkautta niin, ettei muulla väliä enää
Kaupunki ei ole paikkansa
Kunniat tai timantit juttunsa, tiedän toki
Siksi kynttelikköjä poltan
Valaistakseni kulkuansa
Kämmenviivoilleni asti
Varro, varro mua
Tuskin edes tunnetaan
Mut näin niin usein öinäni susta unta
Varro, siihen jää
Lue silmistäni, kuningatar
On rakkautta niin, et kiviäkin hymyilyttää
Lue silmistäni, minkä sulle annan
Lue silmistäni kaikki, mistä luovun
Ajatukseni ikuisuudesta yhden
Mulle esittämäsi hymyn tähden
Lue silmistäni, hellitä, toisensa
Tuntee paremmin, kun toistaan
Katsoo, tällöin hymyilisin saada
Sut sanomaan sen, minkä tiedän
Varro, älä mee
Lue silmistäni, silmistäni, kuningatar
Öinäni
Varro, älä mee
Lue silmistäni
Öinäni
Varro, älä mee
1. souliers de vair ("sulje dö väär") kuullostaa samalta kuin tutumpi souliers de verre ("sulje dö väär[ö]"), lasikengät