Linnéa i galopp [Finnish translation]

Mä kaukaa nään kun laukkaa Liisi

Hepo kiiitää yli tantereen kuin hiisi,

ja orhi se on musta Laukki,

ja se kerran Liisin ruusun naukki.

Liisi orhin laukkaa antaa,

hepo hänen suloo kantaa.

Niinkuin kukka mettä tukee, Liisi hevon selkää pukee.

Huulet tässä ruusun värit toistaa

ja Liisin mieli alkaa loistaa.

Nään kun leuka ilmaa lipoo,

nääm kun kannus karvaa hipoo.

Poskiin nousee puna, leviää kuin ruusujuna

Liisi on kuin haukka, alla täysi laukka.

Yli vihreen mättään Laukin askel käy,

eikä Liisin ruusu tänne asti näy.

Laukki kevein säärin Liisin kantaa,

tyttö tänään kaikkensa nyt antaa.

Yli niityn vihreen näin, juoksee orhi sivuun päin,

Kuulen kavioiden lennon huiskeen,

kuulen ruohon hennon kuiskeen,

Laukki, yli niityn taita, taita,

ja meidät lakoon laita, laita

Liisi vesiesteen luona syvään uneen liitää,

orhi veden halki kevein ottein kiitää.

Satula kuin hopeeluoti eestaas kulkee,

Liisin haarat itseensä se sulkee.

Taas täyteen laukkaan Liisi ryhtyy,

ja kannus orhen sivuun yhtyy,

ja säde auringon nyt Liisin lumoaa,

ja kehon varjo valon kumoaa,

satulalle haarain alle, kuin ois’ siellä kesy nalle.

Liisi raipan heittää pois,

kädest irtoo, kuin se sairas ois’

Kannukset nyt pehmot,

turhat on, ja kehnot,

Satula kuin juna illan, kulkee yli hopeesillan.