Tänä iltana sieluni epäilemättä on
Syvien huolien orja ja loppuun ajama
Ja kaivannee ulos lihallisesta vankilastaan.
Kaukana pois meistä, meidän ajastamme,
Se häipynee liittyäkseen tähtien joukkoon.
Tähdet tulevat puhumaan sielulleni sen
Omasta elosta puhtain, hiljaisin sanoin
Ja näyttämään sille erään tien
Joka vie turvasatamiin tiettömiin
Taivaan ja maan yhdistäen.
Nuo kaukaiset kolkat
Missä korkeat heinikot rehevillä vainioilla
Iäti aaltoilevat kuin valssaten valon kanssa
Missä saavat vapaasti vaeltaa
Kaikki muistikuvamme elämästämme päällä maan
Nuo kaukaiset kolkat
Missä korkeat heinikot rehevillä vainioilla
Iäti aaltoilevat kuin valssaten valon kanssa
Missä saavat vapaasti vaeltaa
Kaikki muistikuvamme elämästämme päällä maan
Jonka kostonhimoinen aika tahtoi päästä tuhoamaan.