Voi! Tahtoisinpa sinun muistavan
Onnenpäivät, ystäviä kun oltiin
Siihen aikaan elämä oli kaunista
Ja aurinko paistoi lämpimämmin
Kuolleet lehdet korjataan lapiolla
Enpähän ole unohtanut...
Kuolleet lehdet korjataan lapiolla
Muistikuvat ja kaipuut myös
Ja pohjoistuuli kuljettaa ne pois
Unohduksen kylmäss' yöss'
Enpähän ole unohtanut
Laulua, jota sinä mulle lauloit.
Se laulu on näköisemmekin
Rakastit sinä minua ja minä sinua
Ja elimme yhdessä kumpikin
Rakastit sinä minua ja minä sinua
Mutta elämä repii irti ne, jotka rakastaa
Ihan hissukseen, aivan ääneti
Ja meri huuhtoo pois sannasta
Orpojen rakastavaisten jäljet
Kuolleet lehdet korjataan lapiolla
Muistikuvat ja kaipuut myös
Mutta lempeni hiljainen ja uskollinen
On yhä vireä ja elämälle kiitollinen
Rakastin sinua paljon, olit niin soma
Miten saattaisinkaan unohtaa sinua?
Siihen aikaan elämä oli kaunista
Ja aurinko paistoi lämpimämmin
Olit minun ihanin ystäväni
Mutta kaipuuntunteesta piittaa en
Ja laulu, jota sinä lauloit
Aina, aina, aina mulle se soi!