Olen sinun lähelläsi
Vieläkin sylissäsi
Kavoillani pelko
Silloin, kun minua jahtaa murhe
Ja oma elämäni
Se ei pääse lentoon
Vaikka minua haluttaisiinkin auttaa
Niin tulen aina pysymään tässä
Tajuathan pelon
Olevan jotakin, joka värisee
Kuin (puun)lehti tuulessa siinä
Määrin, että putoavat maahan
Mutta putoamisen jälkeen
On yleensä joku
Joka voi ottaa sinut syliinsä
Ja jakaa pelon kokonaan
Siitä lähtien
Sekä päivä päivältä
Pelkoa ei enää ole
Elämä hymyilee sinulle
Ikään kuin pyörremyrsky olisi ohi
Vaikka katsotaankin kauemmaksi
Tuuli se on hävinnyt [pois]
Tuulta ei enää ole
Ei oo enää tuulta1
Ei oo enää tuulta
Siitä lähtien
Sekä päivä päivältä
Pelkoa ei enää ole
Elämä hymyilee sinulle
Ikään kuin pyörremyrsky olisi ohi
Vaikka katsotaankin kauemmaksi
Se kova tuuli on kaikonnut pois
Ikään kuin pyörremyrsky olisi ohi
Vaikka katsotaankin kauemmaksi
Se kova tuuli on kaikonnut pois
1. kohdassa käytetään puhekielimäistä lyhentynyttä muotoa