Kun harmaus joskus laskeutuu vierelläin
Kun kuu ei enää valaise mua tielläin
Kun huudot kaupunkien haurastavat minut
Noilla kaduilla, joille lauhkeus on hukkunut
Kun läsnä on epäilys, tiedän sisimmissäni että
Aika tykkää meistä
Aika luottaa meihin
Ja vaikka hukassa joskus oonkin
Oot läsnä ja tiedän sen
Et juksaisi minua koskaan
Aika tykkää meistä
Aika seuraa meitä
Elämäni joka hullutukseen
Mut oot läsnä ja tiedän sen
Et juksaisi minua koskaan
Koskaan
Kun pelkoni tulee taas esille
Kun pääsee se sade voitolle
Auringosta, jota en aisti enää
Kun ympäröivä maailma on rakkaudesta mykkä
Noina hetkinä, jolloin unelmat eivät vain käy enää
Noina tuokioina tuolloin, tiedän sisimmissäni että
Aika tykkää meistä
Aika luottaa meihin
Ja vaikka hukassa joskus oonkin
Oot läsnä ja tiedän sen
Et juksaisi minua koskaan
Aika tykkää meistä
Aika seuraa meitä
Elämäni joka hullutukseen
Mut oot läsnä ja tiedän sen
Et juksaisi minua koskaan
Koskaan