Le saule pleureur [Finnish translation]

Isä mua vasten - yli sadan vuoden

Riippapajun taimen - osti kun olin viiden

Vasta, siitä huolen - piti vahtiakseen

Mua, jätti sitten - äidin ja mut taakseen

Riippapaju kituu

Kun vilppiveet kastaa,

Joista syypää kastuu

Itse tällä kertaa

Riippapaju kituu

Kun vilppiveet kastaa,

Joista syypää kastuu

Itse tällä kertaa

Meitä rakastaneen - puun kasvu loppuikin

Ja puu kuin kostaakseen - muuttui ohdakkeeksi

Otti kuivahtaakseen - niin mun riemukin

Itkumme kantaakseen - tavallaan lipuksi

Riippapaju kituu

Kun vilppiveet kastaa,

Joista syyllinen kastuu

Itse tällä kertaa

Riippapaju kituu

Kun vilppiveet kastaa,

Joista syypää kastuu

Itse tällä kertaa

Kotona on hyistä - vilunkijääpuikoista

Suhteissamme jäistä - arvoituksesta

Mutta noin ehdasta

Sonnast versomista

Ei oo, pelikenttää

Muratti koht peittää

Torkahdan öisin riippapajumme viereen

Vaikka naattihan tuo on, käärin edelleen

Itseni sen tuoksuihin, peitti pienenä

rihmat

Mut kuin pumpuliin, nyt pitää sen

kuivat

Oksat katkoa, kaunakaivo, rakkaus ei vettä

Enää kotiin tuo, puska tarvitsee kiintymystä

Kuten mekin, sormen puun ja kuoren väliin

Liian usein työnsin, tahmeisiin esityksiin,

Puheisiin, selityksiin

Puutuu. Kuolleen pajun hahmo yhä tarinoi

Vaihtuu sivu tarinan tän, lentelee lehdet noi