Isä mua vasten - yli sadan vuoden
Riippapajun taimen - osti kun olin viiden
Vasta, siitä huolen - piti vahtiakseen
Mua, jätti sitten - äidin ja mut taakseen
Riippapaju kituu
Kun vilppiveet kastaa,
Joista syypää kastuu
Itse tällä kertaa
Riippapaju kituu
Kun vilppiveet kastaa,
Joista syypää kastuu
Itse tällä kertaa
Meitä rakastaneen - puun kasvu loppuikin
Ja puu kuin kostaakseen - muuttui ohdakkeeksi
Otti kuivahtaakseen - niin mun riemukin
Itkumme kantaakseen - tavallaan lipuksi
Riippapaju kituu
Kun vilppiveet kastaa,
Joista syyllinen kastuu
Itse tällä kertaa
Riippapaju kituu
Kun vilppiveet kastaa,
Joista syypää kastuu
Itse tällä kertaa
Kotona on hyistä - vilunkijääpuikoista
Suhteissamme jäistä - arvoituksesta
Mutta noin ehdasta
Sonnast versomista
Ei oo, pelikenttää
Muratti koht peittää
Torkahdan öisin riippapajumme viereen
Vaikka naattihan tuo on, käärin edelleen
Itseni sen tuoksuihin, peitti pienenä
rihmat
Mut kuin pumpuliin, nyt pitää sen
kuivat
Oksat katkoa, kaunakaivo, rakkaus ei vettä
Enää kotiin tuo, puska tarvitsee kiintymystä
Kuten mekin, sormen puun ja kuoren väliin
Liian usein työnsin, tahmeisiin esityksiin,
Puheisiin, selityksiin
Puutuu. Kuolleen pajun hahmo yhä tarinoi
Vaihtuu sivu tarinan tän, lentelee lehdet noi