Olj' mulla ennen henttukii
Ja sen nimi oli Marj-Lovviisa
Nuamalta se olj' nätti ja luonnoltansa reilu,
Vuan ei piästännä kammariinsa
Eikä tuota ruojoo ies pussata suanna,
Ku aina se vastaan vänkäs
Kun minä kättä sen kaalalle koitin,
Niin sillon se ilikeesti ränkäs
Mut rakkauven kutketta kumminni
Olj' Lovviisalla ja mulla
Ostin sille virskirjan, vapriikkihuivin,
Ja taishan tuolle sormussii tulla
Käytin sitä kaapunnin teatterissa
Ja syötin sille puakarin pulloo
Ja immeiset sano, jotta kyllä niistä riähkistä
Parj' vielä jollonni tulloo
Niinhän tuo ois luullunna käyvän niin,
Kun se Lovviisa minusta tykkäs
Vuan sehän se se mokomahi Toloppasen Juuso
Siihen välliin ihtensä lykkäs
Sillonhan se sattu, ku yhen kerran koitin
Sinne Lovviisan aittaan piästä
Uattelin niät, jotta en tuota tyhjee
Pitemmälti ennee siästä
Mut Lovviisan aitassa olliin jo toinen,
Sen kuuli ihan iänestäkki
Kun ovenraosta tirkistin, tunsin sen Juusoks,
Vaik niihen piällä olj' täkki
Sillon minä suutun ja kolokutin ovveen
Ja huusin, jotta minnoon tiällä
Aakase jootuun se aittas ov'
Ja aakase kaaniilla siällä
Vuan Toloppasen Juuso sieltä viäntäytykki
Ja loksautti vasten nennee
Meinas vielä luuanvartta kätteensä ottoo,
Vaan sitä minen oottanna ennee
Ja niinhän minä oon nyt tässä piättännäi,
Jotta Lovviisasta en ennee piittoo
Helekutti vieköön, ennen vaikka riioon
Tuota nuapurin toissilmä Riittoo