Kukapas se Inkerissä kyntää ja kylvää
ja kukapas ne ojat kaivaa,
kuin täältä on viety ne nuoret pojat
merele sotalaivaa.
Ja kasarmi on korkia
ja raput männööt yllä.
Ja pojat viijäät sotamieheks,
tytöt jäävat kyllää.
Ja kasarmi on korkia,
siin’ on kakstoist yläkertaa.
Ja sieltä ne pojat katselee
sitä kuohuvaista merta.
Ja kapteeni kysyi pojilta,
että vaivaako teitä suru,
ja kuin ei teidän kasarmilta
laulunääntä kuulu?
Ja pojat ne vastaa kaptenill’,
että meitä ei suru vaivaa,
ja vaikk’ oles viety valtamerelle
suuree sotalaivaa.
a pojat kun(e) laivassa laulelivat,
niin(e) ranta se vastaa raikuu.
Ja tytöt kun(e) rannalla kuuntelevat,
niin itkemää he vaipuu.
Ja pojat kun(e) laivassa laulelivat,
niin tytöt luuli urkujen soivaa.
Ja eivät he luulleet, et tämän kylän pojat
niin komiasti laulaa voivat.
Ja sotapojalla ei pitäs olla
rakastettu heilaa.
Ja sit sais männä sota poika,
männä mihin meinaa.