Harppoessani katuja korkealta minun puujaloiltani käsin
Kaarrun kaupungin ylle ennen kuin joudun takaa-ajetuksi.
Olen kuitenkin pieni, kuiva ja niin helposti poltettavissa.
Illan tullen terät eivät enää pelota minua
Jäykkinä kuin sisäpuolta hajottavat piispat
Ympärilläni ihmiset sylkevät ulos ilkeyksiänsä
Ja kunnon lypsykuningattaren ominaisuudessa
Syljen takaisin heidän äkäisyysylijäämänsä.
Olen kuitenkin pieni, kuiva ja niin helposti poltettavissa.
Silloin kun minä tulen liatuksi
Kaatuu haave yksi toisensa jälkeen.
Mitkään noista mustista kasvoista ei vie minua mihinkään,
Pistän kaiken tarjolle ja kaikki avautuu - väkivaltaisesti.
Silloin kun taivun kaarelle, kaikki pakottautuu ja karkaa.