Hassua, sitä on pitävinään merestä
Merestä ei näy pohjaa
Merestä ei näy loppua
Sinä taas olet lähes sen vastakohta
Et sinä peittele ainuttakaan arvoitusta
Hassua, sitä on pitävinään tuulesta
Ei tuuli tottele meitä
Se tulee ja menee, miten lystää
Et sinä ole tuulen kaltainen
Sinä kun takerrut
Kaikkiin askeleisiini
Sitä on pitävinään tähdistäkin
Ne ovat kaukana
Ja loistavat
Sitä on haaveilevinaan tähdistäkin
Niin kuin tavoittamattomasta haaveillaan
Pelkää eroa niiden ja sinun välillä
Nämä ovat asioita, joita ei sanota
Joita minun ei pitäisi sanoa sinulle
Meri, tähdet ja tuuli
Heti kun näen sinun hymyilevän
En pidä niistä enää niin paljon.