La lessive [Finnish translation]

Kiipeämme mäkiä elämässämme, sydämessämme

Ylös tuskansekaista, rajatonta rakkautta

Jakamista ja onnenhetkeä, jonka jätämme

Ikään kuin kunnianosoitukseksi ankkuriin sisäämme

Kiipeän ylös vuorta kuten kiipeän ylös elämääni

Ne kaikki kohdanneet katseet vaikka ymmärsin

Olen nähnyt tuhat kertaa, ja olen yhä ymmälläni

Väen kauneudesta, joka sai otteeni lipeämään

Sanaton kauneus on se, joka hetken mullistaa

Jäässä polvillani antaessani tarvittavan toimia

Mieleeni on jäänyt lämpö, maku siitä tovista

Niistä armontuokioista, joita olitte, joita olin

He elävät nousuaan, kapuavat ja uhmaavat pelkoaan

On olemassa vain se vankila, joka sydämeensä luodaan

Sen kirkkaissa kajastuksissa ylös kirjaan ja oppia saan

Ei kuu tai heidän katseensa saa kadota ennen aikojaan

Säilytän arvokkaasti ihollani sitä kokemusta,

Paluuta arkeen, ei ole sekään tavanomaista

Niitä minua kuvailevia lauseita kirjan sivuilta

Kaikki päättyy ja lopahtaa, pyykkiin hurmiosta

Sanaton kauneus on se, joka hetken mullistaa

Jäässä polvillani antaessani tarvittavan toimia

Mieleeni on jäänyt lämpö, maku siitä tovista

Niistä armontuokioista, joita olitte, joita olin

Köytettynä selkäreppuuni asti mielessäin

Pienet myräkät työntävät minua ylöspäin

Hengittämäni kylmän tunnen keventävän

Oloani, en aavistanut jalat hangessa mitään

Sen jälkeen on ollut helpompaa ja askel toisensa

Perään, jos kuljen tyynenä, jos olen joku toinen

Saisin koko elämäni antaessani tarvittavan toimia

Eli sen, jota kiipeämme ylös, jota olitte, jota olin

Sanaton kauneus on se, joka hetken mullistaa

Jäässä polvillani antaessani tarvittavan toimia

Mieleeni on jäänyt lämpö, maku siitä tovista

Niistä armontuokioista, joita olitte, joita olin

Sanaton kauneus on se, joka hetken mullistaa

Jäässä polvillani antaessani tarvittavan toimia

Mieleeni on jäänyt lämpö, maku siitä tovista

Niistä armontuokioista, joita olitte, joita olin