Tähkien alla sä mullassa makaat
tulppaanit, ruusut ei kummullas kasva
hautojen varjossa punainen hehku
unikkomeren sun untasi valvoo
Kirkkailla rannoilla joen on uida
virtojen pyörteissä lipua vitkaan
parempi hopeisten haukien vainen
kuin sodassa kuolleiden sotilaiden
Tämän sä sanoit ja sotaan vei tiesi
joukossa muiden sä paikkasi tiesit
kauhuihin taistelun, talveen ja jäähän
läksit sä tiettömäin taivalten päähän
Pysähdy, sotilas, vielä on aikaa
kuunnella tuulta mi etäältä kantaa
kuolleiden ääniä kentiltä taiston
veren ja kunniaristien loiston
Et kuunnellut tuulta vaan matkasi jatkui
talvi kuin tanssien kevääksi taittui
vieraalle maalle sun marssisi johti
uusia sankaritekoja kohti
Rohkehin mielin kun marssit sä siellä
sotilaan toisen sä kohtasit tiellä
sotilaan itsesi kaltaisen kyllä
vaan vaatetus vihollisarmeijan yllä
Ammu jo, sotilas, ammu jo joutuin
niin että kuolleena nurmelle kaatuu
niin että verissään vereensä vaipuu
vihollissotilas, kuolohon taipuu
Rintaan tai otsaan jos luotisi sattuu
hänellä aikaan vain kuolema mahtuu
vaan sinulla aikaa on muutakin tehdä
sammuvan ihmisen silmien nähdä
Viel tätä mietit kun peloissaan kääntyy
mies, aseen nostaa, ei epäröi, ampuu
palkaksi kiitävän elämän hetken
luotinsa päättää sun kunniaretken
Maahan sä tuuperrut ääneti, hiljaa
mielessäs ajatus sammuva hyytää
aikaa ei korjata elämän viljaa
kaikkia syntejään anteeksi pyytää
Maahan sä tuuperrut ääneti, hiljaa
mielessäs ajatus sammuva hiipuu
tänään se päivä kun elämä loppuu
tänään se päivä kun päättyvi kaipuu
Rakkaani, toukokuun kunnaille kuolla
vaikeempaa on kuin ois elämä tuolla
mieluummin helvetin portille oisin
talvella tullut, jos valita voisin
Tähkäpää pellon ei ääntäsi kuullut
nähnyt ei kätesi harovan rintaa
sanojen kylmien tarttuvan kurkkuun
tiennyt ei aurinko taivahan laella
Tähkien alla sä mullassa makaat
tulppaanit, ruusut ei kummullas kasva
hautojen varjossa punainen hehku
unikkomeren sun untasi valvoo