Kirjoitan sinulle.
Minä se olen.
On vielä aikaisin.
Uneksin niin paljon;
paperi
minun sormien alla
on kovaa niin kuin kehosi.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä.
Piirsin
nimesi ja osoitteesi
täällä, sivulla.
Se on niin kuin lupa.
Herra, onpa lattea
pieni postikortti,
joka tekee kipeää.
Valitsin
tämän kuvan.
Pidän sen sievänä,
ehkä vähän hyvätapainen
totta puhuen
punastumatta.
Minulla ei ole mikään sanomaan sinulle.
Haluan vain kirjoittaa sinulle, kirjoittaa sinulle.
Piirsin
nimesi ja osoitteesi
täällä, sivulla.
Se on niin kuin lupa.
Herra, onpa lattea
pieni postikortti,
joka tekee kipeää.
Haluaisin puhua sinulle
herttaisesta hiekasta,
tuulesta, joka nukkuu
kultasimpukoilla.
Haluaisin puhua sinulle
ulkona olevista ihmisistä,
jotka ruskettuvat yhdessä
niin kuin kuolleita simpukoita,
mutta täällä riveissäni
en ole tosi fiksu.
Olen vain semafori,
joka huutaa: ”Rakastan sinua, rakastan sinua!”
Kirjoitan sinulle.
Minä se olen.
On kovaa vielä.
Rakastan tarpeeksi kovin,
paperia
minun sormien alla
vielä ja vielä.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä.