Lampien yllä, laaksojen yllä,
Vuoristoja, metsiä, pilviä, meriä,
Auringon takana, ilmojen takana,
Tähtikehien rajamaitten takana,
Mieleni, sinä liikut ketterästi
Ja taitavana uimarina, joka uuvahtaa laineeseen,
Sinä käyt iloisesti syvään suunnattomuuteen
Nautit sanomattomasti ja raavaasti.
Lennäpä kauas pois näistä tautisista katkuista;
Mene puhdistautumaan ylempään ilmaan
Ja juo, niin kuin puhdasta ja jumalaista viinaa,
Sitä kirkasta tulta, joka täyttää selkeää avaruutta.
Harmien ja laajojen murheitten taa,
Jotka vaivaavat painollaan utuista oloa,
Onnellinen se, joka verevin siivin saa
Kiitää kohti valoisia ja seesteisiä peltoja;
Se jonka aatokset leivosten lailla nousevat
Aamuisin vapaaseen lentoon kohti taivaita,
- Ken leijailee elon yläpuolella ja pystyy vaivatta
Ymmärtämään kukkien kieltä ja mykkiä asioita!