Minä olen aina elänyt täällä silti
Niin kuin vaeltavana vieraana
Tämän maankamaran päällä irti
Alituisesti muusta yksin jätettynä
Kuulen sisälläni kutsun toisesta maailman-
Kaikkeudesta, joka kaikuu katkerasti
Katse naulittuna taivaaseen
Ruumiini painolastia kantaen
Pilviin unohtuneen
Asumukseni näen
Täällä liian kova painovoima, liian monia
Itsepintaisia käsiä estää matkailevia mieliä
Juuri, kun ne ovat pakenemaisillaan
Täältä alhaalta pilviin unohtuneen
Asumukseni näen
Ikilaitumineen
Sinne, missä uudet värit saavat alkunsa
Sinne, minne jätin sydämen ja sieluni