Oi kultaisin,
tää on kylmä maa.
Et sydäntäs’
palelluttaa saa.
Niin tahtoisin
kanssas’ kulkea
ja pahalta
silmäs’ sulkea.
Mut viereltäin mun
täytyy nyt sun
kääntyä pois.
Sun taivaalles’ laulan auringon;
sun kasvoilles’ kuutamon.
Sun sydämmes’
olkoon karttasi,
sun muistosi,
sun kotisi.
Siel’ ootan sua
ainiaan.