Katutyttö on kaunis
kadunkulmassa tuolla.
Tytöllä on poka
joka tytön pitää varoissaan.
Ja kun homma on valmis,
hänellä on kävelyretkensä,
hän etsii hiukan unelmia
laitakaupungin tanssipaikasta.
Hänen poikakaverinsa on taiteilija,
vähän omituinen kaveri.
Haitaristi,
joka soittaa taidokkaasti javaa (ransk. valssi).
Tyttö kuuntelee javaa,
mutta ei tanssi,
hän ei edes katsele tanssilattialle.
Ja hänen rakastuneet silmänsä
seuraavat voimakasta soittoa
ja soittajan jäntevät ja pitkät sormet
menevät tytön ihon alle,
päästä varpaisiin.
Hänen halunsa laulaa on fyysistä,
hän on kauttaaltaan jännittynyt.
Hän pidättää hengitystään,
on todella hulluna musiikkiin.
Katutyttö on surullinen
kadunkulmassaan tuolla.
Hänen haitaristinsa
on kutsuttu sotilaaksi.
Vaan kun mies palaa sodasta,
he ostavat ravintolan.
Tyttö hoitaisi kassan
ja mies olisi isäntä.
Miten kaunista elämä olisikaan,
he olisivat todella menestyviä.
Ja jokaisena iltana mies
soittaisi javaa tytölleen.
Tyttö kuuntelee javaa
jota hän hyräilee vaimeasti.
Hän katsoo haitaristiaan,
ja hänen rakastavat silmänsä
seuraavat vahvaa soittoa.
Ja soittajan jäntevät ja pitkät sormet
menevät tytön ihon alle,
päästä varpaisiin.
Hänen halunsa laulaa on fyysistä,
hän on kauttaaltaan jännittynyt.
Hän pidättää hengitystään,
on todella hulluna musiikkiin
Katutyttö on yksin
kadunkulmassaan tuolla.
sillä murjottavaa naista
eivät miehet halua naida.
Ja, sepä ikävää, jos hän pakahtuu suruunsa,
koska hänen miehensä ei tule takaisin enää.
hyvästit kaikille kauniille unelmille.
Tytön elämä on sekaisin,
silti hänen surulliset jalkansa
vievät hänet tanssipaikalle
missä on uusi taiteilija
joka soittaa läpi yön...
Tyttö kuuntelee javaa,
hän tahtoo javaa
Hän on sulkenut silmänsä...
ja soittajan jäntevät ja pitkä sormet
menevät tytön ihon alle,
päästä varpaisiin.
Hänen halunsa raivota on fyysistä,
niinpä unohtaakseen
tyttö alkaa tanssia, pyöriä
musiikin mukana...
SEIS!
Vaientakaa musiikki...