Läksin mä kerran Kottilaan
paikkakunnan tapoja vaan oppimaan,
niin oli siellä kuuliaiskekkerit,
missä heilu ne pullat ja lekkerit.
Ei kutsuttu oltu mua vieraaksi
vaan oli mulla kunnia kuokaksi.
Ja niinhän se kävi,
että ilta mulla meni
siellä Kottilan kuuliaistanssissa.
Sisähän kun astua pöllähdin,
niin haju minun nenähäni pöllähti,
kun ovensuussa oli siellä porsaita.
Kanoja ja kukko oli kiukaalla.
Nurkassa hyppeli vasikka
ja puolet oli pirtissä lapsia.
Mut' niin sitä juotiin
niin paljon kuin tuotiin
Kottilan kuuliaistanssissa.
Hanuri kun alkoi potpottaa,
niin kanat alkoi kiukaalla kotkottaa
ja nurkassa hyppeli vasikka,
riivattu tanssi se tahdissa.
Porsaat ne kaiveli kuppia
ja kakarat ne huuteli tuttia.
Mut' niin sitä mentiin,
et liepeet ne lenti
Kottilan kuuliaistanssissa.
Joi siellä morsiankin kulhosta
ja sekös oli lystiä sulhosta,
kun tahdis' hän lähenteli helliä
kauhalla huiteli velliä.
Vieraat ne tuuppivat toisiaan
ja aina oli rymyä ja roikinaa.
Ja niinhän se kävi,
että ilta mulla meni
siellä Kottilan kuuliaistanssissa.
Ja loppu se oli vallan hassua,
kun kymmenen pientä nassua
nurkasta lattialle asteli
ja vinosti ne vierahia katseli.
Kanatkin ne lentoon hätkähti
ja ne muni, että lattia lätkähti.
Mut' siihen ne suli,
kunnes loppukin tuli noista
Kottilan kuuliaistanssiista.