Kai kieltä kukkasten
En tuntenutkaan ennen
Mut hehku rakkauden
Kun sammui hurman mennen
Niin muistin neilikka jos
Vain puhtaanvalkoinen ois
Se tietää, että häipyi rakkaus jo pois
Sai armas entinen
Siis multa kukan moisen
Ja sydän kaivaten
Jo kääntyi puoleen toisen
Taas muistin kielohan lie
Sen tunnustunne on uus
On kielon antajalla pikku salaisuus
Niin kielon lähetin
Vei uusi tunne mielen
Ja oikein arvasin
Taas oikut kukkaiskielen
Kun muistin keltaisen vain
Jos liljan rakkalleen vie
Se kuiskaa:
"Toinen ei kai mielessäsi lie?"
Siis liljan hälle vein
Hän kukan otti vastaan
Ja sanoi: "Sydämein
Lyö sulle ainoastaan"
Näin tiesin
Hälle kun vien
Nyt ruusun purppuraa vain
Niin silloin
Täyttänyt oon kukkaiskielen lain